Heipähei!
Torstai vilahti ohi ihan silmissä. Jarin kaitsiessa mestarioppilaitaan, me Hellun kanssa päästiin jälleen kerran vauhtiin. Ammattitutkintoa suorittavat jaettiin kahteen ryhmään, toisen ryhmän keulahahmona Hellu ja toiset sai tyytyä meikäläiseen. Siinä sitten haettiin kummallekin ryhmälle ruiskut ja alettiin tutustua niiden saloihin. Itsehän laitoin ryhmäläiseni ensimmäisenä piirtämään ruiskun kuvan, ja kun jokainen oli saanut luonnoksensa valmiiksi, käytiin "pala palalta" ruisku läpi.
Ensimmäisenä käsiteltiin hajotusilma suutin. Jotta maalaaminen onnistuisi, on hajotusilma suuttimen jokaisen reiän oltava auki. Tällöin paineilman ja maalin kohdatessa muodostuu virheetön maaliviuhka. Jos yksikin ilmareikä on tukossa, viuhka on epätasainen ja tuolloin ruisku ns. piirtää maalattavaan pintaan.
Jatkoimme piirtelyä räjäytyskuvamaisesti, eli piirsimme ruiskun sisälle kätkeytyviä osia irtonaisina.
Seuraavaksi vuorossa olivat ainesuutin ja neula. Nämä kaksi osaa ovat lähes jatkuvasti kiinni toisissaan, sillä ruiskun ollessa "lepotilassa", neula tukkii ainesuuttimen maalireiän, jolloin maalikanavasta ei pääse maalia ulos. Vasta ruiskun liipaisinta painettaessa, neula liikkuu taaksepäin ja maali pääsee liikkeelle. Koska ainesuutin ja neula "kulkevat käsi kädessä" ne myöskin kuluvat toisiinsa sopiviksi. Tämän vuoksi toisen vioittuessa, täytyy vaihtaa myös toinen täysin uuteen.
Tämän jälkeen kävimme läpi ruiskun säätöjä. Joskus maalattavassa kappaleessa saattaa olla sellaisia pieniä koloja tai kulmauksia, joiden vuoksi on säädettävä viuhkaa. Tuolloin on tärkeää myös muistaa säätää ruiskun paineita sekä joissain tapauksissa myös ulos tulevan maalin määrää.
 |
| Mestariteos! |
 |
| Ja tältä se oikeesti näyttää :D |
Ruiskuihin tutustuttuamme, Hellun kanssa vedettiin vielä pieni ruiskuteoria ja kerrottiin niiden pesusta yhdessä. Tämän jälkeen kiskaisimme haalarit päälle ja kävimme tutustumassa ruiskupesukoneeseen ja sitten laitettiin tunnolliset oppilaamme tosi toimiin! Tehtävänä oli hioa maalaustelineenä toimivan pöydän jalat. Hionta töiden valmistuttua kärräsimme pöydät maalaamoon, suojasimme renkaat sekä teimme rasvanpoiston.
 |
| Tukeva haara-asento renkaita suojatessa, ei pääse ainakaan kaatumaan! |
 |
| Hellu opastamassa rasvan poistossa |
Maaliksi valitsimme Temalac FD 50. Se on puolikiiltävä alkydiyhdistelmien pintamaali teräspinnoille. Sitä käytetään
teräksisten runko- ja tukirakenteiden, hoitotasojen sekä koneiden ja
laitteiden pintamaalaukseen.
Koska hyllystä löytynyttä punajuuren väristä maalia ei ollut tarpeeksi kahteen pöytään, päätimme tehdä samalla pienen sävytysharjoituksen lisäämällä valkoista sekaan, jolloin lopputuloksena oli kaunis vaaleanpunainen. =)
 |
| Käyttötekniseen tiedotteeseen tutusmassa |
Maalaamoon päästyämme Hellu näytti erillisiin levyihin, miten ruiskun säätöjen muuttaminen vaikuttaa maalausjälkeen. Pienen ohjeistuksen jälkeen ruisku annettiin oppilaille ja jokainen pääsi vuorollaan kokeilemaan taitojaan. Pian ensimmäinen pöytä olikin saanut suloisen vaaleanpunaisen pinnan. Toiseen pöytään siirryttäessä ohjeistukseen lisättiin maalausjärjestyksen miettiminen.
Maalaamisen jälkeen vuorossa oli ruiskun pesu.
 |
| Säätämistä | |
 |
| No kuka ei muka koskaan valuttais?! |
Lopuksi viriteltiin vielä vähän keskustelua kuluneesta päivästä ja pyydettiin palautetta oppilailta. Melkoisen tyytyväistä porukkaa tais olla, mitä palautetta kuunteli. Tästä on hyvä jatkaa perjantaina uusien kujeiden merkeissä!
Kiitos!
