Helmikuu 2014 lähipäivät

20. - 21-2-2014 

Muovikorjaus 3M

Opiskelun viimeiset lähipäivät. Näiden jälkeen vielä tutkintotilaisuudet ja paperit kouraan!

Viimeisenä aiheena tarjoiltaisiin muovikorjausta, vetäjänä 3M:n Jari Salovuori, joten varmasti ammattitaitoista opetusta luvassa.
Torstaiaamu alkoi lyhyen ytimekkäällä teorialla, joka valmisteli meitä tulevaan koitokseen.

Teoriasta:

- -60-luvulla autoissa oli 5% muoviosia
- -70-luvulla 10% autojen osista valmistettu muovista
- Nykypäivänä jopa 25% autojen osista on muovia

- Muovit jaetaan pääasiassa kahteen ryhmään;

• Termoplastiset muovit (PP,PP7EPDM,PE,ABS,PC); Kestomuovit, voidaan muotoilla/sulattaa lämmöllä, kierrätettävissä, sulaa hiottaessa, hionta P180:llä (saattaa nousta "karvat pystyyn", jos hioo karheammalla)
• Kertamuovit (Polyester, SMC,BMC); Pysyvästi muotoillut valmistettaessa, ei voi muotoilla/sulattaa lämmön avulla, hiottavissa P80:llä

- Tunniste:
           >Perusaine - Lisäaineen tyyppi - Lisäaineen määrä<
- Älä korjaa ajoneuvon turvallisuuteen vaikkuttavia osia esim. turvatyynyn osat, paisuntasäiliö
 -Liimoja on epoksi- ja uretaaniliimat, joista jälkimmäinen on ns. pikaliima. (Jos se ei ole täysin kuivunut, aiheuttaa lämpö "kuplimisreaktion")
- Puskureiden valmistuksessa käytetään muottia, jonka pintaan laitetaan irroitusainetta, jotta puskurin saa muotista irti. Samaan muottiin vaihdetaan joka viidennen puskurin jälkeen irroitusaine, 1.:een puskuriin jää eniten ainetta, 5.:een vähiten. Tästä johtuen 1.:n puskurin työstö on vaativampi kuin 5.:n
- Maantiesuola irtoaa parhaiten saippuapesuaineella. Tämän jälkeen osat kannattaa puhdistaa vielä liuotinpesuaineella

Ja sitten itseasiaan:

Villen kanssa päästiin ainoina ammattitutkintolaisina asiakastyön kimppuun, kun perustutkintolaiset sai harjoitustyöt hyllystä. Työkohteenamme oli Volkswagen Passatin etupuskuri, joka oli törmäyksen vaikutuksesta haljennut. Meidän vielä istuessa teoriassa, ykkösluokkalaiset olivat pesseet auton meille valmiiksi. :) 

Auto ajettiin nosturipaikalle, jossa se saatiin nostettua hieman mukavammalle työstökorkeudelle. Hetken aikaa siinä mietittiin, että miten päästään helpoiten puskurin takapuolelle tekemään paikkauksia, sillä puskuria ei irroitettu autosta työstön ajaksi. Päädyimme lopulta irroittamaan yhen etusäleiköistä.

 

Halkeamien päihin porattiin reiät, jotka estävät niiden jatkumista, sekä poistavat mahdollista jännitystä puskurista. 

 

Halkeaman reunat viistetään loiviksi, jolloin liima saa riittävästi tartuntapinta-alaa.

Taustalapun tarrapinnan suojamuovit ja tartunta-aine

Puskurin sisäpuoli puhdistettiin huolellisesti, sinne laitettiin eräänlaisella tyynyllä tartunta-ainetta, (tarkoitus on parantaa taustalapun tartuntaa), annettiin sen vaikuttaa viisi minuuttia ja sitten  liimattiin taustalappu (MUISTA mitoittaa huolellisesti; pitää tulla 1,5cm yli halkeaman reunojen, jotta on tukeva).

Olemattoman näköyhteyden vuoksi otimme kuvan puskurin takapuolelta

Koska emme nähneet puskurin takapuolelle, jouduimme käsikopelolla laittamaan taustalaput paikoilleen. Leikkasimme niitä ensin vähän pienempiin osiin, jotta ne on helpompi ujuttaa paikoilleen. Muotoilimme palasia jo valmiiksi vähän muotoonsa. Varmistaaksemme, että palaset ovat huolellisesti kiinni, otimme siis valokuvan sisäpuolelta.

Halkeamakohdan ympäriltä hiottiin kaikki maalit pois P180 hiomapaperilla (täten varmistetaan liimalle paras mahdollinen tarttumapinta). Ennen liiman levitystä vauriokohtaan suihkittiin spraypurkista muovitartunta-ainetta, jonka annettiin vaikuttaa 10 minuuttia. Sitten liimaus, tasoitus ja 20 minuutin kuivumisaika.
Liiman kuivuessa etsimme auton maalipinnan värikoodia, joka löytyi huoltokirjasta.

Kohta kolme, LC9X

Haimme värikartastosta värimalliläpyskät, sävyvaihtoehtoja oli neljä kappaletta. Oikean vaihtoehdon löytymiseksi jouduimme kiillottamaan hieman maalipintaa, sillä se oli täynnä pieniä naarmuja. Päädyimme kuitenkin seuraavaan vaihtoehtoon;

Liiman pursotus..

..ja hionta

Kun halkeama oli saatu täytettyä liimalla, aloitettiin pohjustetyöt polyesterikitillä.

Kitin hionta P180 hiomapaperilla

Korjattu alue hiottiin vielä P240 ja P320 hiomapapereilla, aina hieman edellisen karkeuden hiomanaarmujen ylitse. Ympäriltä karhennettiin vielä punaisella karhunkielellä.

Puhdistimme maalattavan pinnan liuotinohenteisella rasvanpoistoaineella ja suojasimme auton sekä välttääksemme roskia, kävimme pinnan lävitse tahmaliinalla. Ennen maalausta levitimme vielä muovitartunta-ainetta kohtiin, joissa muovia oli näkyvissä, annoimme vaikuttaa noin 10 minuuttia, jona aikana sekoitimme hiomamaalin.

Muovitartunta-aine

Ensimmäisen hiomamaaliruiskutuskerroksen jälkeen

Pinnan mattaannuttua ruiskutettiin vielä toinen kerros, pestiin ruisku huolellisesti, poistettiin vähän suojia ja lähdettiin kotiin. Maalipinta jäi yön yli kuivumaan.


Perjantaina homma jatkui:
Hiomavärin hionta P800:lla ja harmaalla karhunkielellä. Auto kammioon, nosturille sovittelu, suojaus, putsaus (liukkari- ja vesirasvanpoistolla) ja värit pintaan.

Ville tahmaliinan kanssa..

..ja vesimassaa häivyttelemässä

Lakkahäivyttelyt

Suojien irroittelua

Mestareiden piti tulla seurailemaan meidän toimintaa, mutta ne haahuili jossain omissa maailmoissaan, niin oltiin keritty hommat hoitaa, kun ne vasta tuli kameroineen pyörimään ympärille.
Oikein onnistuneet lähipäivät muutoin!

Joulukuun lähipäivät!

12.-13.12.2013

Kyseisillä lähipäivillä kävimme lävitse ajoneuvomaalausta DuPont-värilinjaston mukaisesti.
Ensiksi teimme perinteisen kappaleen ylimaalaus- ja lakkausharjoituksen. Villen kanssa saatiin auton ovi työkohteeksemme. Hioimme oven, putsasimme ja maalasimme.
Seuraavana päivänä tehtiinkin häivytysharjoituksia samaisiin osiin samaan tapaan kuin aiemmillakin lähipäivillä.
Hommat hoituivat rivakasti ja suuremmitta murheitta.
Pienen palauteosion jälkeen kirmattiinkin jo viikonlopun viettoon.

Näin lyhyestä virsi kaunis tällä kertaa, ensi kerralla ollaankin muovikorjauksen parissa =)