Lokakuun lähipäivät!

31.10-1.1.2013

Aiheena ajoneuvomaalaus, kouluttajana automaalarimestari Jani Kuvaja

Ensin saatiin pieni presentaatio sikkensin aineista, tarkemmin ehkä pohjustustuotteista, jonka jälkeen hallin puolelle kokeilemaan käytäntöö.  Hienon ytimekkäästi Jani veti teoriat, fiksumpi opiskelija olis ehkä tehny muistiinpanoja, kun eihän tässä nyt reilun parin viikon jälkeen muista enää mitä kaikkee sitä höpistiin. Mutta ehkä ne asiat kumpuaa jostain mielen syövereistä tilanteen tullen. Pääpiirteittäin kai käsiteltiin pohjustusaineita, miksi niitä ylipäänsä käytetään, ja  tietysti oikeaoppisesta käytöstä puhuttiin.
 

HARJOITUSKONEPELTI, JOSTA HIOTTIIN VAURIOKOHDAT JA NIITÄ YMPÄRÖIVÄT ALUEET KÄMMENEN LEVEYDELTÄ PELLILLE

VAURIOT KITATTIIN TARPEEKSI LAAJALTA ALUEELTA.

Testattiin miten käy, jos kittaa ns. kireitä kerroksia päällekkäin, ja jos kittaa paksun kerroksen; Paksu kitti -kakku jäi huokoiseksi, kun taas kireät kerrokset täyttivät lommokohdat tasaisesti

OSAT RUISKUTETTIIN MÄRKÄÄ-MÄRÄLLE HIOMAMAALILLA

"Nassikan" mattaannuttua pääsimme pintamaalauksen pariin. Puolet osista maalattiin Sikkensin vesivärillä ja puolet Standoxin vesivärillä. Samalla testasimme, että kumpi on nopeampi työstää. Sikkensiä vedettiin monta kerrosta ja kerrosten välissä maalia puhalleltiin kuivaksi. Standoxia vedettiin yksi märkä kerros, jonka päälle heti ohuempi ns. kontrollikerros, jonka jälkeen sen annettiin kuivua mataksi. Ajallisesti maalit olivat lähes yhtä nopeita työstää. (Ajathan siis kirjattiin oikein paperillekin, mutta kukapa niitä nyt olis tajunnu ottaa itelleen ylös.) Lopuksi osat vielä lakattiin Sikkensin lakalla.
Hyvät fiilikset jäi lähipäivistä ja toivottavasti vähän jtn tietookin uppos päähän. =)